Kuin tulevaisuudesta: tämä hyperauto tulostetaan 3D:llä ja on nyt punaisessa hiilikuidussa
Uusi Czinger 21C punaisessa hiilikuidussa näyttää, mihin autoteollisuuden huippu on menossa — hyperautot eivät enää kilpaile vain moottoreilla.
Czinger käyttää jälleen 21C:tä näyteikkunana — ei vain nopeudelle, vaan myös teknologialle. Uusi yksilö punaisessa hiilikuidussa näyttää show-autolta, mutta näyttävän kuoren takana on yksi hyperautojen maailman epätavallisimmista valmistustavoista.
21C:tä ei rakenneta tutun «hiilikuitumonocoque plus osatoimittajat» -logiikan mukaan. Emoyhtiö Divergent Technologies käyttää additiivista valmistusta: osa rakenneosista on suunniteltu algoritmeilla ja tulostettu metallista, ja yhdistetään sitten hiilikuituiseen matkustamoon. Autossa käytetään satoja 3D-tulostettuja osia, jotka on koottu kymmeniin moduuleihin. Juuri siksi jousitusosat ja apurungot näyttävät lähes orgaanisilta — pikemmin luilta kuin klassisilta autonosilta.
Voimalinja ei ole sekään koriste. Czinger 21C:n sydämessä on 2,88-litrainen kaksoisturboahdettu V8 yhdistettynä kahteen sähkömoottoriin etuakselilla. Varhaiset versiot tuottivat noin 1250 hv, Blackbird jopa 1350 hv. Mallista riippuen 21C voi olla rata-versio suurella takasiivellä tai nopeampi V Max pidennetyllä takapäällä ja pienemmällä ilmanvastuksella. Kiihdytys 100 km/h kestää noin 1,9 sekuntia, ja V Maxin huippunopeudeksi on ilmoitettu 407 km/h.
Punainen hiilikuitu on tässä enemmän kuin pelkkä väri. Hyperautojen maailmassa ostaja, joka käyttää 2–3 miljoonaa dollaria, ei enää halua vain «nopeinta autoa». Hän haluaa esineen, jota ei voi sekoittaa Ferrariin, Lamborghiniin, McLareniin tai Bugattiin. Czingerillä on tämä argumentti: keskeinen kuljettajan paikka, peräkkäin asetettu matkustaja, lentokonemainen siluetti ja valmistusteknologia, jota kilpailijoiden on vaikea nopeasti kopioida.
Hinta on vastaava. 21C ja 21C V Max alkavat noin 2,36 miljoonasta dollarista. Mutta lisävarusteilla ja yksilöllisellä viimeistelyllä todelliset kaupat nousevat amerikkalaislehdistön mukaan usein 2,7–2,8 miljoonaan dollariin. Vertailun vuoksi Bugatti Tourbillon ja Koenigsegg Jesko pelaavat samassa harvinaisuussarjassa, mutta Czinger myy toisenlaista eksklusiivisuutta — ei brändin perintöä, vaan tapaa, jolla auto syntyy.
On myös heikko kohta. Czingerillä ei ole vielä Ferrarin, McLarenin tai Bugattin historiallista painoa, joten ostaja ei maksa vuosikymmenten voitoista ja keräilylikviditeetistä, vaan teknologisesta vedosta. Jos 21C pysyy harvinaisena insinöörityön ikonina, näiden autojen arvo säilyy. Jos brändi ei vakiinnuta asemaansa, niiden tarina muuttuu riskialttiimmaksi.
Juuri siksi punainen 21C ei ole kiinnostava vain seuraavana erikoisvärinä. Se osoittaa, mihin autoteollisuuden ylin kerros on menossa: hyperautot eivät enää kilpaile vain moottoreilla ja kiihtyvyydellä. Nyt merkitsee tapa, jolla auto syntyy — ja Czingerillä tämä menetelmä näyttää lähes tärkeämmältä kuin korin väri.