XPeng X-Energy 1 MW latausasema: 400 kWh energiavarasto ja 240 kW verkkoliittymä
© xpeng.com
XPeng on ottanut Hongkongissa käyttöön ensimmäisen kaupallisen X-Energy-asemansa, jonka huipputeho on 1 MW. Vielä kiinnostavampi on kuitenkin toinen luku: kaupungin sähköverkkoon riittää enintään 240 kW:n liittymä. Puuttuvan tehon tuottaa integroitu 400 kWh:n energiavarasto — huipputilanteessa järjestelmä pystyy syöttämään autolle yli nelinkertaisen tehon verrattuna siihen, mitä se ottaa samalla hetkellä suoraan verkosta.
Asema on rakennettu yhdessä Halon kanssa, ja se palvelee ympäri vuorokauden kaikkien merkkien sähköautoja. Paikalla on neljä latauspaikkaa, joista yksi on varustettu nestejäähdytteisellä megawattilaturilla, jonka virta yltää 1000 A:iin. XPengin mukaan kyseessä on yhtiön oman X-Energy-teknologian ensimmäinen kaupallinen käyttöönotto.
Puskurivarasto ratkaisee infrastruktuuriongelman: kalliin, noin megawatin verkkoliittymän sijaan asemalle riittää enintään 240 kW, ja akku tasaa kulutushuippuja. Uuden XPeng G9L:n erillisessä testissä latausteho nousi enimmillään 619,6 kW:iin, ja auto sai ilmoitetun arvon mukaan yhdeksässä minuutissa 450 km lisää toimintamatkaa. Luku 1 MW kuvaa siis toistaiseksi aseman suorituskykyä, ei sitä tehoa, jonka sarjatuotantoauto XPengiltä pystyy vastaanottamaan.
Ero näkyy myös merkin muissa nykyisissä malleissa. G6 ja G9 käyttävät 800 V:n arkkitehtuuria ja vastaanottavat enintään 451 ja 525 kW. Uudempi X9 tukee jopa 542 kW:n latausta ja voi sopivalla laturilla nostaa akun varaustason 10:stä 80 %:iin noin 12 minuutissa.
Seuraava vaihe on Eurooppa. XPeng on aiemmin kertonut suunnittelevansa yli 1000 aseman omaa verkostoa 13 maahan sekä X-Energyn käyttämistä energiavarastojen ja 10C-latauksen kanssa. Kilpailu siirtyykin pelkästä latauspisteen enimmäistehosta toiseen kysymykseen: voidaanko ultranopea lataus rakentaa paikkaan, jossa sähköverkkoa ei alun perin mitoitettu megawattiluokan kuormille?
Tämä suomenkielinen versio on laadittu tekoälykäännöksen avulla SpeedMen toimituksellisessa valvonnassa. Alkuperäisen jutun on kirjoittanut Nikita Novikov