16+

Kolme poljinta vielä kerran: BMW sulkee manuaalisen M3:n luvun

© A. Krivonosov / SPEEDME
BMW saattaa G80 M3:n maaliin pelkästään manuaalisella CS Handschalterilla Pohjois-Amerikkaan: 473 hv S58, takaveto, kuusivaihteinen, alkaen 108 450 dollaria.
Kirjoittaja: Polina Kotikova

G80-sukupolven BMW M3 on loppusuoralla. Scott Stirling, BMW M:n tuotepäällikkö Pohjois-Amerikassa, on vahvistanut, että nykyinen mallivuosi on tämän M3:n viimeinen, ja BMWBLOG:n lähteet viittaavat tuotannon päättymiseen helmikuussa 2027.

Suurin menetys — manuaalivaihteisto. Viimeinen kolmen polkimen M3 on M3 CS Handschalter, joka rakennetaan vain Pohjois-Amerikkaan. Siinä on takaveto, kuusivaihteinen manuaalilaatikko ja S58-rivikutonen, jonka teho on 473 hv ja 550 Nm. Yhdysvalloissa hinta alkaa 108 450 dollarista.

Tämä on harvinainen kokoonpano jopa BMW M:n mittapuulla. Edellinen M3 CS oli tarjolla vain automaatilla, kun taas tässä CS-paketti — hiilikuituosineen, keventelyineen ja ratakeskeisempine luonteineen — on yhdistetty manuaaliin. Jos valitsee hiilikeraamiset jarrut, tämä M3 on lähes 34 kg perusversiota kevyempi. Tilaukset avautuvat heinäkuussa, toimitukset alkavat syksyllä.

G80:n jälkeinen tauko tuntuu. Seuraava bensiinikäyttöinen M3, tunnukseltaan G84, saapuu vasta kesällä 2028. ZA0-sukupolven sähköinen M3 ilmestyy luultavasti aiemmin, vuonna 2027, mutta klassisen M-manuaalin ystäville se ei ole suora korvaaja: siinä on vaihteenvalitsimet ratissa ja simuloidut vaihteet, ei aitoa vipua ja kytkintä.

Katkos liittyy myös tuotantoon. G80 kootaan nyt Münchenissä, mutta vuoden 2027 loppuun mennessä tehdas siirtyy kokonaan sähköautoihin. Uusi 3-sarja ja tuleva M3 muuttavat toiselle tehtaalle, oletettavasti Dingolfingiin.

M3 CS Handschalter näyttää vähemmän erikoismallilta ja enemmän pitkän tarinan loppupisteeltä. Tästä eteenpäin M3 on nopeampi, älykkäämpi ja sähköisempi — mutta uusi manuaalinen, takavetoinen M3 ei palaa.

Tämä suomenkielinen versio on laadittu tekoälykäännöksen avulla SpeedMen toimituksellisessa valvonnassa. Alkuperäisen jutun on kirjoittanut Polina Kotikova